verkostomarkkinointia

Appiukko kutsui meidät lauantai-iltapäivällä heille kuuntelemaan "mielenkiintoista esitelmää". Tämä paljastui verkostomarkkinointifirman rekrytointitilaisuudeksi. Elämäni olisi kuulemma voinut muuttua 2-5 vuoden kuluttua. Vuosituloni olisivat sellaisissa lukemissa, ettei töitä tarvitsisi tehdä loppuikänä. Hommassa epäonnistuneet tai siihen kyllästyneet esittelijä kuittasi sanomalla, etteivät he vain ole yrittäneet tarpeeksi. Homma kuulosti suloisen houkuttelevalta, mutta kuitenkin surullisen falskilta. Siltä, että hommassa jo mukana olevat hyötyvät myöhemmin heränneistä. Syvästi ihmettelin miksi appiukkoni, järkevä suomalainen perusmies olisi hairahtanut moiseen. Jälkeen päin kuulin, että hän on mukana vain koska kokee olevansa kiitollisuudenvelassa erästä sukulaismiestämme kohtaan, joka on huomattavasti auttanut häntä talonrakennusprojektissa (ja tämä tiedoksi myös kaikille, joille ehdimme aiheesta jo viikonloppuna vaahdota..). Sitä surullista seikkaa tämä tietenkään ei poista, että tämä ko. sukulaismies on todella hurahtanut helpon elämän tavoitteluun. No, se siitä.

Nyt kun tässä on viime aikoina näitä laihdutuskeskusteluja käyty, on pakko todeta, että viime viikonloppu oli elämäntapojen osalta pohjanoteeraus. Lauantaina vedimme iltapäivällä pikaisesti Saarioisten kumipizzat (siis kuuluisat roiskeläpät) mieheen ennen lähtöä appivanhempien luokse grillattujen kyljysten ääreen. Lauantai-iltana Taco-housen burritot ja ristikkoperunat. Sunnuntaina Jyväskylän reissulla Hesen kana-ateriat. Ai niin, sunnuntaina myös isän työmatkalta tuomia konvehteja. Onneksi tämä on peräti harvinaista. Mies on parhaillaan punttisalilla hikoilemassa. Ja yliopistoliikunta alkaa ensi viikolla.