aamuja

Huomenta.

Olen menossa tänään laittamaan ruokaa Venäjältä tulleille orpolapsille. He ovat Suomessa vierailulla tämän viikon ja olen luvannut olla ruokahuollossa joka päivä. Tänä iltana avaamme kotimme ovet muutamille heistä, että he pääsevät tutustumaan oikeaan suomalaiseen perheeseen. Aika miniperhehän me vielä olemme, mutta perhe kuitenkin. Kivaa. Venäläiset ihmiset ovat kivoja. Auttaminen on kivaa, ainakin tässä tapauksessa. Olin itse Venäjällä viimeksi vuosi sitten kesällä ja on taas ihana olla tekemisissä sen kielen ja kulttuurin kanssa. Lokakuun alussahan Venäjälle taas Magistralin kanssa lähdetään.

Aamussa on jotenkin ihan eri tavalla potkua, kun tietää olevansa lähdössä jonnekin. No, mun täytyy olla Saalemilla vasta 11.30, mutta sekin on jo jotain verrattuna enimpään osaan tämän kesän aamuista. Tämä voisi olla vaikka sellainen miellyttävä pehmeä lasku opiskeluaamuihin. Vielä tänä aamuna katselin ikkunasta aikaisia töihinmenijöitä tyytyväisenä siitä, että saan jäädä kotiin ja istahtaa tietokoneen ääreen kirjoittamaan höyryävän aamumukin kanssa. Täytyy ottaa nyt ilo irti näistä viimeisistä päivistä, koska parin viikon päästä odottaa minuakin paluu sorvin ääreen.

Mutta ei vielä tänään.

PS. Onko kukaan teistä muista bloggaajista huomannut miten tavattoman vaikeaa on joskus keksiä tekstille otsikkoa?