Siivosin

eilen kotiamme. Tuntikausia. Kotiryhmämme kokoontui meillä, ja sitä varten katsoin parhaaksi näyttää nurkille vähän imuria. Ja pölyrättiä. Ja Tolua. Makuuhuoneen sängyn alta löytyi villakoira poikineen. Nyt on mukavaa kun on taas siistiä. Pitäisi olla useammin noita solukokoontumisia meillä niin tulisi siivottua. Tulin kuitenkin miettineeksi mitä varten oikein siivoan. Jos voin elää villakoirien keskellä normaaliarkea, mutta pillastun heti kun tiedän että joku on tulossa kylään, mitä yritän siivoamisella todistaa ja kenelle? Tietysti itsekin menen mieluummin kylään siistiin kotiin, mutta onko hulluuden lailla iskevä siivouspuuskani vain tarve osoittaa, että olen jotakin? Hyvä vaimo esimerkiksi? Kyseessä oli eilen kaiken lisäksi avioparisolu, joten halusinko tehdä kodistani muille pariskunnille näyttelyesineen: Tällaista meillä, pistäkää paremmaksi jos pystytte. Tietysti sen voi ajatella toisinkin: Onpa mukavaa kun tulee ihmisiä kylään, kun muuten tulisi siivottua niin harvoin. Meillä kun ei ole käytössä mitään viikottaista siivouspäivää, koska olemme molemmat sitä mieltä, että kotitöistä stressaaminen on turhaa. Rentous ennen kaikkea, ainakin kotona.

Arvatkaa kuinka moni vieraistamme katsoi makuuhuoneen sängyn alle ja näki sen vailla pölyhiukkastakaan? Aivan oikein. Ei yksikään.