frendit

Katsoimme eilen miehen ja siskon kanssa kahdeksan jaksoa vanhoja Frendejä dvd:ltä. Tänä aamuna katsoin kaksi jaksoa vielä uudestaan. Se oli kivaa, vaikka meillä kaikilla onkin ihan merkitykselliset elämät.
Frendit on yksi kaikkien aikojen suosituimmista komediasarjoista. Syy siihen on varmaan se, että se kertoo ihmisistä, jotka elävät elämää, jollaista ei ole oikeasti olemassa. Kaikki on koko ajan hauskaa eikä raha ole ongelma. Tai jos joskus hetkellisesti on, sekin on hauskaa ja siitä selvitään lainaamalla pari tonnia kaverilta. Vitsit naurattavat, mutta eivät kestä toista katselukertaa. Jaksot ovat nopealla aikataululla tehtyjä, havaitsimme ensikatsomalla koko joukon klaffivirheitä. Se tosin johtuu osaksi siitä, että olemme itse näinä aikoina tekemisissä muuan elokuvaprojektin kanssa. Silti Frendeissä on jotain, jota jaksaa katsoa kahdeksan jaksoa putkeen (no, mies kyllä meinasi hyytyä jossain vaiheessa). Se on se huima kontrasti oikeaan elämään. Kuusi kaverusta elää trendikästä ja kevyttä elämää New Yorkissa vailla huolta oikeastaan mistään. Naishahmot ovat kauniita ja hauskoja ja mieshahmot -no, ainakin hauskoja, vaikkeivät ehkä muuta. Tyypit hengailevat kantakuppilassaan ja puivat milloin kenenkin uusinta suhdetta ja ovat kukin vuoron perään toisiinsa ihastuneita. Kaksi päähenkilöistä, Monica ja Chandler, päätyvät sarjan aikana jopa naimisiin keskenään. Rachel ja Ross taas pallottelevat on-off -suhteessa. Sarjaa katsoessa omakin elämä tuntuu hetken aikaa kevyeltä ja viihteelliseltä ja -sanalla sanoen- amerikkalaiselta. Siksi kai minäkin juon aamukahvini this morning olohuoneen lattialla while writing to my blog with our laptop. Cool.