herkkuja

Tämä teksti sisältää stereotyyppisiä sukupuoliasetelmia sekä kärjistystä. Kukaan älköön tästä hernettä nenään vetäkö.

Naisilla ja miehillä on erilainen hormonitoiminta. Ja ajattelu. Mies ajattelee tarvitsevansa proteiinia. Hän siis syö raejuustoa ja kanaa. Suklaasta tai sulatejuustosta (esimerkin mainitakseni) saa elimistöön sellaisenaan siirtyvää rasvaa, joten mies välttää niitä. Kahvi piristää silloin tällöin nautittuna, mutta siihen jää nopeasti koukkuun, ajattelee mies. Kahvinjuonti on siis rationaalisesti ajateltuna järjetöntä. Kofeiinivapaa ihminen kun on tasaisen virkeä muutenkin.

Nainen katsoo peiliin tai vaakaan ja toteaa, että on aiheellista valita kevyempiä ravintovaihtoehtoja. Syödä kanaa, koska siitä saa proteiinia ja se on melko kevyttä. Välttää suklaata ja sulatejuustoa, koska niistä saa vain sitä sellaisenaan vyötärölle ja reisiin kertyvää rasvaa (ja kaiken lisäksi finnejä -välillisesti). Tässä vaiheessa naisen hormonitoiminta pettää hänet. Nainen syö (ainakin kerran kuukaudessa viikon ajan) suklaata ja sulatejuustoa, koska.. tekee mieli. Nainen istuu ystävänsä kanssa kahvikupin ääressä useita kertoja viikossa ja kehittää huomaamatta kofeiiniriippuvuuden. Samalla tulee kuitenkin hoitaneeksi ystävyyssuhteita.

Miehen mielestä mielitekojen mukaan syöminen on järjetöntä (koska hänen itsensä on katsottava ruokailuajat kellosta, muuten olisi nälkä koko ajan). Naisen mielestä on perusteltua syödä jotakin vain koska tekee mieli. Tästä syystä naisen on paljon vaikeampi laihduttaa kuin miehen. Miehelle syöminen on funktionaalinen toimenpide, naiselle varsinkin välipalat nautintohetkiä. Ja myös kahvi on nautintoaine.