perjantaina, helmikuuta 12, 2010

social media added you as a friend

Olen ollut kohta viikon poissa Facebookista. Kärsin hirvittävistä vieroitusoireista. Olen järkyttynyt siitä, miten riippuvainen olinkaan.

Vietän päiväni suurimmaksi osaksi kotona neljän seinän sisällä pian yksivuotiaan lapsen kanssa. Päivät täyttyvät kaikesta hänen mielestään ihmeellisestä, esimerkiksi tänään kulutimme puolisen tuntia leikkimällä pyyhekumilla ja kahdella stabilo-tussilla. Hänen mielestään oli suurta hupia se, kun pomputin kumia lattialla käyttäen tusseja mailoina. Halvat huvit, ja niin edelleen.

Sanomattakin on siis selvää, että kaipaan myös yhteyttä ulkomaailmaan, ja toisaalta vertaistukea. Molempia näitä löytyi Facebookista. Lapsiaiheiset nettipalstat eivät tähän tarpeeseen vastaa, koska niissä juttu on sitä tasoa, etten voi olla miettimättä, mitkä -anteeksi vain- avohoitopotilaat tavaraa näppiksiltään suoltavat. Facebookissa kirjoittajina olivat ystävät ja tutut, siis normaalit ihmiset.

Toisaalta olen ylpeä kansalaisrohkeudestani. Tein sen, mitä halusin. Riistäydyin irti sosiaalisesta mediasta, joka on koukuttanut kansaa niin hyvin, että saa käyttäjät kiltisti opettelemaan aina uusia, hankalia ja jatkuvasti muuttuvia sovelluksia. Perusidea on nerokas. Nytkin Facebook saa minut miettimään, mitä tuttavapiirin merkittäviä tapahtumia minulta jää huomaamatta, kun en enää käytä tiliäni aktiivisesti.

Saa nähdä kauanko päätökseni pitää. Facebook on tehnyt paluun helpoksi. Ymmärtääkseni kaikki taakseni jättämäni odottaa minua vain sisäänkirjautumisen päässä, minun ei siis tarvitse luoda profiilia uudestaan. (Itse asiassa tämä on fakta, joka huolestuttaa: pääsenkö koskaan lopullisesti pois Naamakirjasta, kun kerran profiilia ei voi poistaa?)

Olin muuten iloisesti yllättynyt, kun niin moni ystävä a) huomasi Facebookista lähtöni ja b) ihmetteli katoamistani. Minun siellä oloni oli siis huomattu, ja minusta pidetään. Se, että internet-palvelu pystyy tämän minulle osoittamaan, tekee palvelusta niin ansiokkaan, että ehkä voisinkin harkita palaamista.

And I´m hooked on Facebook...

3 kommenttia:

Anonymous Salainen ihailija :) kirjoitti...

Tule takaisin...

12 helmikuuta, 2010 22:12  
Blogger Emilka Everywhere kirjoitti...

dooooooooooooooont go back t.jack

12 helmikuuta, 2010 23:07  
Blogger levi4you kirjoitti...

Hmm, kova paikka... Toivottavasti pääset vieroitusoireista vielä. Ehkäpä sijaistoimintaa vaan kaipaat enemmän? FB ei oo ollut enää mulle koukattava, kun on jo niin paljon poissa sieltä ettei ole ajantasalla kuiteskaan. Se on kuitenkin kätevä työkalu kun haluaa esim. tsekata kaverin spostiosoitteen, jota en löydä muualta.

Ihmettelen kyllä, miten nykyihminen on niin virtuaali, ettei enää reaalimaailma ole reaalia. Pelottavaa. :)

Iloa Iiriksen kans!

18 helmikuuta, 2010 12:17  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu