antimainos

Sattuipa kerran kesällä, että teimme perheemme kanssa pienen lomareissun Suomen Turkuun. Tapasimme rakasta ystävääni ja ajattelimme yöpyä hotellissa, että ei tarvitsisi ajaa yötä myöten takaisin kotiin. Saisimme samalla vähän lomamatkan tuntua. Varasimme netissä hyvältä vaikuttaneen neljän tähden hotellin ja odotimme rentouttavaa hotelliasumista. Voi, miten väärässä olimmekaan.

Huoneessa oli ilmastointi-jäähdytinlaite, jota asukas sai itse säätää. Nolla-asennon ja ykköstason välinen ero oli niin suuri, että yöllä laitetta sai jatkuvasti säätää päälle ja pois. Suomeksi sanottuna huoneessa oli yöllä sairaan kuuma, jos jäähdytin ei ollut päällä, ja liian kylmä, vaikka laite olisi ollut vain ykkösasennossa. Hotelli sijaitsee Turun keskustassa, minkä vuoksi ikkunan alla kulkevaa liikennettä riitti koko yön, ja tässä hotellissa oli ilmeisesti ollut rakennustöissä miehiä, jotka eivät tienneet äänieristämisestä mitään. Herkkäunista äitiä ei naurattanut. Eikä naurattanut sekään, että naapurihuoneessa laitettiin radio täysille seitsemältä aamulla. Kuvittele ensin valvoneesi melun ja kuumuuden takia alkuyöstä, sitten heränneesi kaksi kertaa syöttämään vauvaa aamuyön mittaan ja sitten herääväsi korvatulpista huolimatta naapurihuoneesta kaikuvaan klassiseen musiikkiin kello seitsemältä, niin ehkä arvaat, millä mielellä meidän perheen äiti nousi uuteen päivään. (Tietenkään vauvan öinen ruuantarve ei ollut hotellin vika.) Tämän jälkeen se, että vauvan ruoka löytyi aamulla huoneen jääkaapista jäätyneenä oli viimeinen pisara, joka sai minut kirjoittamaan tämän tekstin, vaikka yhden hyvin nukutun yön jälkeen pahin ärsytys on lievennyt. Vielä eilen valituksen aiheiden lista olisi ollut pitempikin.

Muilta osin meillä oli oikein mukava miniloma, ihan oikeasti ja ilman sarkasmia. Turku näytti meille aurinkoiset kasvonsa ja nautimme kesäpäivästä Aurajoen rantaa pitkin kävellen ja purjelaivoja ihastellen. Sitäpaitsi, lomahan on täydellinen, kun sieltä palattua on onnellinen päästessään takaisin omaan kotiin. Ja niin kävi.