she is here

Oho. Kylläpä aikaa vierähti. Näin pitkää blogitaukoa en muista ennen pitäneenikään. No, nyt on ollut kyllä entistä parempi syy hiljaisuuteen, koska elämä on heittänyt kuperkeikan sitten edellisen postini. Edellisen kerran tänne kirjaillessani mahani muistutti vielä puhallettua rantapalloa, ja sen sisällä potki perillisemme. Laskettuun aikaan oli pari päivää. Perillinen oli ottanut todesta toiveen olla syntymättä hääpäivänämme ja vetäisikin sitten kunnon kaulan siihen - ja laskettuun toimituspäiväänsä. Voin kertoa, että elin elämäni kymmenen pisintä päivää lasketusta ajasta perillisen syntymään! Ultraäänelläkin määritetty päivämäärä oli siis todella vain arvio, tämä pantakoon muistiin mahdollista seuraavaa tuotantokautta varten. Piina kuitenkin palkittiin, koska 25.3.2009 syliimme laskettiin 3 kg 285 g ja 49 cm puhdasta kultaa, tyttäremme Iiris Matilda Timontytär syntyi. Olin ostanut synnytykseen evääksi Vauhtihirmun Vadelmajuoma -nimisiä pillimehuja, ja perillinen osoittautui lempinimensä veroiseksi.. Ensi kerralla sitten varmaan ostan jotain Etanamehua, koska tämä vauhtihirmumme tuli maailmaan toimituksella, jonka kokonaiskestoksi merkittiin kaksi tuntia. Siitä se elämä alkoi, ja on nyt ehtinyt jo melkein kahden kuukauden ikään. Ahkerat ruokahetket äidin rinnalla ovat kasvattaneet pikkuista tyttöä jo yli viiteen kiloon ja lähes 60 senttiin, äiti on ylpeä joka ikisestä grammasta ja sentistä! Vaipanvaihto sujuu jo alle parissa minuutissa ja vaunulenkit ovat arkirutiinia. Meillä eletään valvottuja öitä ja nukuttuja päiviä, mutta onneksi perillinen kuitenkin joskus nukkuu. Ja sikeästi nukkuukin. Naapurinsedän moottorisahan huudatukset viereisellä pihalla eivät juuri rauhaa häiritse. Tässä kuvatodiste:



Aiheesta toiseen: Myös mieheni on aktivoitunut blogirintamalla. Vilkaisepa tänne. Jos tulit tätä tekstiäni lukemaan Facebookin statuspäivitykseni houkuttelemana, kauniisti pyytäisin jättämään merkin käynnistäsi tuonne kommenttiosiooni. Kiitos!