vihdoinkin!

Viime talvi oli pitkä ja runsasluminen. Pihatietä kolattiin puhtaaksi todella kyllästymiseen asti. Lisää lunta ovat joidenkin lähteiden mukaan ymmärtääkseni luvanneet vielä, mutta senkin uhalla uskallan hehkuttaa: Tervetuloa kevät! Pihassamme on päivä päivältä vähemmän menneen talven lumia, ja sormeni syyhyävät jo päästä vihdoinkin vuosikymmeniä vanhojen perennojen kimppuun. Toissa kesänä aika ja alkuraskauden vuoksi muutenkin vähäinen energia kului talon kellariremontissa, vuosi sitten puutarhatyöt eivät sattuneesta syystä olleet kovin korkealla prioriteettilistalla, mutta tänä vuonna haluaisin vihdoin päästä näyttämään kynteni kukkapenkeille. Jos vanhojen perennojen pelastaminen ei onnistu, laitetaan seuraavana kesänä sitten vaikka nurmikko penkin paikalle. Mutta aion yrittää.