lasten suusta totuuden...

Löysin tänään eräältä nettipalstalta hulvattoman keskusteluketjun. Lasten suusta - tosielämässä. Valitut palat lukijoilleni, ollos hyvät.

Parivuotias poikamme sanoi kerran isoon ääneen huoltoasemalla, että isi, mihin pöytään tuo täti menee istumaan? Kyseessä oli parrakas motoristi, jolla oli pitkät hiukset, poika näki hänet takaapäin. Onneksi tämä motoristi oli huumorimiehiä ja vastasi, että täti menee tähän viereiseen pöytään.

Kerran eräs pyylevä rouvaihminen käveli meidän ohi kaupungilla, rouva oli "vähän" tupsauttanut hajuvettä. Esikoinen siihen isoon ääneen huutamaan että "hyi kun haisee itikkamyrkky".

Meilläki tuo pienempi joskus tässä 3v ikäsenä tykkäsi laulella kaupassa "mä oon kommekymppinen, oon kommekymppinen, takana on luja putki lilluvuotien".

Ja me annettiin meidän lasten soittaa mummille, että meille tulee vauva. Mummi sitten kysyi, että "eikai, miten se sillain" ja tyttö (5,5v) vastasi, että "no ku äiti on hämmentäny isiä."

Pahin oli kyllä se, kun oltiin kirkossa. Tuli kolehtin aika ja esikoinen sai itselleen haaviin laitettavaksi 2 kolikkoa. Sitten kun rahat oli laitettu haaviin, tuli poika katumapäälle. Mies antoi sitten ruotsalaisen kruunun tilalle, kun ei muuta löytänyt. Hetken pyöriteltyään rahaa käsissään, poika kiekaisi niin, että koko kirkko raikui "ISI ANTOI VÄÄRÄN RAHAN".

Kyllähän nämä nyt vielä naurattaa, kun oman muksun sanavarasto on osastoa "oho", "kukkuu", "äiti". Saa nähdä sitten muutaman vuoden päästä...