ilahduttavaa elämää havaittu

Koska bloggaajakaverini ovat viime aikoina aktivoituneet, päätin minäkin kirjoittaa tekstientryn (hirveä anglismi, mutten jaksa miettiä suomenkielistä sanaa). Tämä tulee nyt sitten vain suomeksi, mutta se tuskin haittaa blogini ainoaa (?) ei-suomenkielistä lukijaa, koska tiedän hänen olevan tällä hetkellä niin kiireinen nainen, ettei hän varmaankaan ehdi tätä tekstiä edes lukemaan. Olen varsin iloinen tästä blogiharrastuksen uudesta tulemuksesta, ja odottelenkin vain, koska muutamat vakikommentoijat avaavat oman sanaisen arkkunsa eli blogin. Tämä edellinen koskee ainakin nimimerkkejä "anna" ja "s". Ei, ketään ei painosteta.. :)

Elämään kuuluu tällä hetkellä varsin hyvää. Aika kuluu raamattukoulun, ylikoulun, talon ja erilaisten projektien parissa. Tällä hetkellä harjoituksen alla on Väylän teatteriteos Arkisankarit, jota esitettiin viimeksi kolmisen vuotta sitten (väylämyyrät, korjatkaa jos olen väärässä). Selkäytimeen on onneksi piirtynyt mukava määrä materiaalia, joten ei ole tarvinnut aloittaa roolin sisäistämistä ihan nollasta. Maaliskuun puolessa välissä sitten taas soi. Siis ei se selkäydin, vaan on esityksen aika.

Kävin viime viikolla kampaajalla. Se on tällaiselle "pese ja pidä" -tyypille mainitsemisen arvoinen tapahtuma, koska en edes muista milloin kävin edellisen kerran. Nyt tukka on himpun verran lyhyempi, mutta huomattavasti siistimpi. Kampaajalta ulos lähtiessäni suin tukkaani tyytyväisenä ja tein kauniista olosta inspiroituneena kotiin päästyäni vielä kasvonaamion ja lakkasin kynnet. Rahapussikaan ei käynnistä liikaa keventynyt. Täytynee ottaa tavaksi tuo.

Olen opetellut viime päivinä uudenlaista elämänasennetta. Sellaista, ettei kaikesta tarvitse murehtia. Itse asiassa, varsin harvoista, koska sanotaan: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella Jumalalle tiettäväksi." Huvittavaa, kurjaa tai ainakin huomiotaherättävää on se, etten tuokaan asia ole kaikkien näiden vuosien aikana ennen tuolla tavalla avautunut. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tässä nyt vielä kuvakin, ettei sivu jää ihan pikimustaksi. Olen ottanut kuvan jo varmaan vuosi sitten, mutta onhan se tämäkin tammikuu tulppaanikuukausi.



PS. Tuo väylämyyrät oli sitten hetken inspiroima hellittelynimi :)