less is more

Tämän päivän Aamulehden välistä tupsahti Koti-liite. Liitteessä on juttu siitä, miten nykyisin kodeissa vallitseva krääsänpaljous alkaa jo ahdistaa yhä useampaa ihmistä. Tunnistin itseni välittömästi. Hamsterin vikaa löytyy, eli krääsästä luopuminenkin on vaikeaa. Aamulehden jutussa kirjoitettiin kaverista, joka oli päättänyt, että ihminen ei tarvitse enempää kuin sata tavaraa elääkseen. Alkuperäinen ajatus on kulutuskriittinen, mutta tavaranhankkimisen vähentäminen johtaa automaattisesti myös vähemmän krääsäiseen kotiin. Jos siis malttaa päästää menemään kotoa ne tavarat, joita "saattaa joskus vielä tarvita" (lue: jotka lojuvat vuodesta toiseen käyttämättöminä). Eräs tuttavani kehotti jo vuosia sitten erittäin viisaasti: "Jos et ole käyttänyt jotakin tavaraa vuoteen, anna se pois." Tällainen ajattelutapa olisi erittäin terveellinen kaltaiselleni hamstraajalle sekä koko ajan täydemmäksi käyvälle kodilleni.

Samaisessa Aamulehden liitteessä puhuttiin myös niin trendikkääksi käyneestä elämänrytmin hidastamisesta (engl. downshifting). Krooninen stressi ja burn out ovat yhä lisääntyvä kansansairaus, joten vastareaktio on ymmärrettävä ja tervetullut.Vähemmän on todellakin enemmän. Terve hitaus liittyy vahvasti tavaroiden haalimisen vastustamiseen, kaikkea ei todellakaan ole pakko omistaa ollakseen onnellinen.

Olen itsekin viime aikoina kiinnittänyt huomiota kulutustottumuksiini ja ajankäyttööni, yrittänyt ainakin. Petrattavaa olisi vaikka kuinka, mutta asioiden tiedostaminen kai on kuitenkin hyvä alku.