ne kasvavat niin nopeasti!

"Tämä on ihana kukka!" sanoi nainen ja suuteli sen kauniita punaisia ja keltaisia terälehtiä. Mutta juuri kun hän suuteli kukkaa, kuului pieni napsahdus ja terälehdet avautuivat. Ihan keskellä kukkaa istui pieni, suloinen tyttö vihreällä tuolilla. Hän ei ollut peukaloa suurempi, ja siksi hän sai nimekseen Peukalo-Liisa.

Kehdokseen hän sai hienon, lakatun pähkinänkuoren. Patjakseen hän sai sinisiä orvokinlehtiä ja peitokseen ruusunlehden. Öisin hän nukkui kehdossaan, mutta päivisin hän leikki pöydällä. Nainen oli pannut siihen lautasen, jossa oli vettä. Sen ympäri hän oli asettanut seppeleen muotoon kukkia, joiden varret kaartuivat veteen. Vedessä kellui suuri tulppaaninlehti. Sen päällä Peukalo-Liisa sai istua ja purjehtia lautasen reunalta toiselle. Hänellä oli myös kaksi valkoista hevosenkarvaa, joilla hän souti. Se oli niin soman näköistä. Peukalo-Liisa osasi myös laulaa niin kirkkaasti ja kauniisti, ettei sellaista ollut koskaan ennen kuultu."

(H.C. Andersen: Peukalo-Liisa)

Ja aivan kohta hän täyttää jo puolitoista vuotta. Aika lentää.